On toivottavasti parempi ku edellinen. Ei ainakaa paskempi voi olla. Mun mielestä. Vuosi oli raskas… kaikkinensa. Mitä hyvää? 2 asiaa tulee mieleen… toinen voi hyvin ja kasvaa kasvamistaan. Toinen kummittelee vieläkin. Mä luulen et mun on vaan duunattava tää jotenkin. Se ahdistus rinnassa… ihan ku koko ajan olisi puristuksessa. No tiiättehän te mitä sydänsurut on. Mitä mä tein väärin? Kaikki oli ok, meil oli hauskaa, pystyttiin olla hiljaa, mut useimmiten äänessä. Voiko oikeesti toista ihmistä lukea niin päin vittua? Tiedäks? Et jos se toinen sun mielestä on aidosti onnellinen, oma itsensä… ni niinku mitä? Miten sun uusvuos?
Salarakkaus
Ei pysty irrottaa, ei päästää… kun luulee päässeensä yli, huomaa vajoavansa vanhoihin muistoihin. Niihin jotka ei anna rauhaa… yks biisi, yks paikka. Kaikki muistuttaa ajasta, mikä ei ollu mahollista, eikä antanu mahdollisuutta. 2 aivan samanlaista ihmistä. Yhtä hassuja ja outoja, ymmärsivät toisiansa pelkässä hiljaisuudessa. Mä kaipaan. Kaipaako se? Tekikö vain niinkuin kaikki painosti? Palasi suhteeseen, jossa mikään ei ollut hyvin. Paitsi lapset. Onko onnellinen? Miten menee? Mä menetin mun ystävän. Parhaan sellaisen.
Mä, tyyppi
Eka kirjotus. Mun on pakko kirjottaa, koska mun mielest teidän pitää päästä mun elämään ja mun pään sisään.
Tiiättekö sen tyypin, joka ei oo mitään? Tavallista massaa? Muutama hyvä ystävä, perhe, koiria ja kissoja ja työ. Niin se työ… työ joka ottaa multa kaiken. Ajan sekä järjenjuoksun. Välillä tuntuu ku paimentaisi 30:tä lasta yksinään. Työ on silti työtä, ja siitä mulle maksetaan. Sillä erolla et mä rakastan sitä mitä teen ja välitän kaikista meidän asiakkaista niin paljon et en haluu niitä menettää. Tästä en saa palkkaa, mutta kaikki on sen arvoista.
Paitsi, välillä jää aika perheelle aika vähille ja se ei yleensä tiedä hyvää. Sitä sulkeutuu ja kulkee kuin unissaan. Käy kotona nukkumassa ja ihmettelee sitten mitä onkaan viikon aikana perheessä tapahtunut.
Tasapainoa on vaikea löytää, mutta se tulee.
Mut anyway, mä oon se tyyppi, joka aina hymyilee vaikka kaikki potkis päähän. Mä oon se tyyppi johon kaikki puretaan kun on vaikeeta ja kun menee hyvin ei muisteta.
Mä oon se tyyppi, jonka ystävät käy vieraissa. Bileissä. Ottaa elämästä ilon irti. Käy shoppailemassa ja elää.
Mä elän kodille ja työlle. Muuhun ei oo aikaa eikä rahaa. Mutta mä rakastan mun elämää ja siitä siis lisää tulossa…
Jatka artikkeliin Mä, tyyppi